Hiljainen viikko

Maanantai 4.3

Maanantai oli perus hiljainen toimistopäivä. Mitään erikoista ei ollut suunnitteilla tai tiedossa. Tehtävänäni oli siis kirjata hiihtoloman kuulumisia ylös ja käydä läpi mitä kaikkea olen tämän työssäoppimis jakson aikana oppinut, tehnyt ja suunnitellut. Kävimme niitä yhdessä läpi Anun kanssa.

Tiistai 5.3

Keskityin tämän tiistain koko päivän blogiini. Lähettelin ja tallensin kuvia, joita olin kuluneen viikon aikana ja tapahtumissa ottanut. Aluksi kuvien tallentamisessa tälle työkeneelle oli vähän vaikeuksia, mutta kun hoksasin kuikan se tehdään alkoi homma luistamaan pikkuhiljaa. Suunnittelin muutamaa blogitekstiä ja yhden niistä sainkin tällöin valmiiksi, vaikka siitä melko pitkä teksti tulikin. 

Keskiviikko 6.3

"Ähtärin vieras"

Opettajani Titta kävi vierailulla työssäoppi paikalla! Hän vaikutti olevan tyytyväinen siihen että minä olin tänne päässyt työssäoppimaan. Mutta ei siinä, sillä niin olen minäkin! Tämä on yksi parhaista kokemuksista mitä olen kokenut tällä opiskeluajalla. 

Pidimme yhteisen palaverin Anun ja Titan kanssa ja kävimme tätä jaksoa läpi. Puhuimme lopuksi jopa seuraavastakin työssäoppimisjaksosta, ja pohdittiin olisiko minun mahdollista suorittaa sekin täällä samassa paikassa, ja lupaavalta se ainakin vielä näyttää. Toivottavasti se onnistuisi! Voisin suorittaa siis näytönkin täällä!

Kun Titta lähti, jäin kirjaamaan asioita ylös työpäiväkirjaani sillä se oli vähän unohtunut..mutta onneksi olen jonkun verran rustaillut tapauksia, menemisiä ja tekemisiä ylös kalenteriin, puhelimelle ja koneelle, niin en aivan hukassa ollut. Mutta pitää kyllä muistaa päivitellä työpäiväkirjaa useammin!

Aloitin lisäksi suunnittelemaan ja toteuttamaan muutamaa tekstiä, mutta jostain syystä pääni löi aika tyhjää ja tekstit olivat sitä mallia, etten niitä viitsinyt edes harkita julkaisevani.

Torstai 7.3

"Viimeiset hyvästit"

Torstai..niin mitäpä siitä nyt osaisi kirjoittaa. Kamala päivä. Pidin siis torstain vapaana, joten tämä asia ei liity työssäoppiin millään tavalla. PAITSI! Nyt alkuun täytyy sanoa että olen todella kiitollinen tälläisestä, näin ymmärtäväisestä työssäoppi paikasta! Haluan tässä aluksi ensin kiittää Anua, joka mahdollisti minun pitää vapaan ja ymmärsi minua täysin tässä asiassa, jonka nyt myös teille avaan.

Meillä on kotona melkoinen eläintarha. Asumme maalla ja meillä on jos jonkunmoista eläintä (OK ihan perus maatilan eläimiä, mutta paljon). 

Kun olin pieni, minulle ja pikkuveljelleni hommattiin kissanpennut. Olin tuolloin n.7v. Täytän tänä vuonna 22 vuotta, ja kissani on kulkenut koko elämäni ajan mukana. Teimme paljon asioita yhdessä, ja nyt vanhemmilla päivillä se oli oikeastaan joka paikassa minne ikinä meninkään. Kuitenkin nyt asioihin oli tullut muutos.

Katsokaas, minun kissani oli meidän tilan suurpeto, tappoi kaikki pikkuelukat jotka vain näki hiirestä oravaan ja jopa kaniin. Vielä kuukausi sitten leikitin sitä pihalla ja se hyppäsi olkapäälleni istumaan oikeastaan aina kun vähänkään näki siihen tilaisuutta. Nyt kuitenkin asiat olivat muuttuneet. Mirri (omaperäinen nimivalinta kissalle) oli alkanut mystisesti laihtua. Otimme sen sisälle, jotta voisimme tarkkailla sitä paremmin. Se enää nukkui, ja sille kummallisissa paikoissa joissa se ei ikinä yleensä nukkunut. Se ei juurikaan syönyt eikä juonut. Käytimme sen jo silloin aluksi eläinlääkärissä, ja sillä todettiin munuaisten vajaatoimintaa. Pääsin vielä silloin kissani kanssa kotiin ja tilasimme sille heti erikoisruokaa, jotta saisimme sen oloa helpotettua. 

Viikko meni, eikä parannusta tullut. Oikeastaan päinvastoin. Se heikkeni päivä päivältä, eikä enää edes juuri tehnyt asioitaan. Se ei jaksanut juurikaan liikkua, mutta kehräsi koko ajan kun silitin sitä, tai kun menin vain sen viereen istumaan. Olin alkanut miettiä mitä enää voisin tehdä...päätöksen oikeastaan tiesin ja kirjoitin sen kalenteriin maanantaina 4.3, kirjoitus meni näin "Mirrin lopetus??"

Keskiviikko iltana (6.3) sain oikeasti virallisen päätöksen tehtyä. En enää kestänyt katsella kun minun pieni vanhus kärsii ja kuihtuu pois. Olisi parempi, että se saisi lähteä helposti ja nopeasti.

Torstai aamu koitti, huonosti nukuttu yö alla, 8:30 aika eläinlääkärille. Alakerrassa kissa makasikin eteisessä vastassa ja kehräys kuului. Koira istui vieressä, kuin aavistaen että sen ystävä lähtisi kohta matkalle, jolle emme kukaan pääsisi mukaan. Istuin kissan viereen ja nappasin syliin, halasin oikein kunnolla ja itkin. Äitini haki kuljetuskopin varmuuden vuoksi mukaan, mutta olin päättänyt että viimeisen automatkan kissa istuisi minun sylissäni. Matkaan kohti eläinlääkäriä lähdimme isäni kanssa. Matka tuntui pitkältä, loputtomalta. Istuin kissan kanssa takapenkillä. Se katseli uteliaana kun maisemat vilahtelivat ohi.

Eläinlääkärillä meitä vastassa oli sama lääkäri, joka Mirrin oli tutkinut melkein kaksi viikkoa aiemmin. Myös hän huomasi kissan heikentyneen olemuksen ja piti päätöstäni lopetuksesta hyvänä, ja kissalle todella parhaana mahdollisena. Laskin kissan hoitopöydälle, mutta en poistunut viereltä. Nukutus tapahtui nopeasti ja pian kuulinkin eläinlääkäriltä kamalimmat sanat, joita kissan tai minkään muunkaan eläimen omistaja voisi kuulla..ne sanat soivat päässäni edelleen eivätkä varmaan häviä sieltä koskaan.."Nyt on sydän sammunut." Halasin pientä, nukkuvaa kissaani viimeisen kerran ja itkin...itkin, itkin ja itkin. Mutta tiesin että näin on parempi. Nostin kissani kantokoppaan ja lähdimme kotimatkalle, pienen ikuisesti uinuvan kissa vanhuksen kanssa. 

Kotona laitoimme "arkun" valmiiksi ja Mirrin lepämään viimeiselle leposijalleen.

Loppu päivä meni kuin sumussa..suru oli sumentanut ajatukseni ja kyyneleet vierivät pitkin päivää poskillani. Rankka päivä, vaikka se oli jo ennalta tiedossa.

"Lepää rauhassa maailman paras kisu, kaipaan sinua aina!"

Perjantai 8.3

Perjantai aamupäivän kuljin edellispäivän tapauksen takia täysin sumussa..mitään siitä ei ole jäänyt päähäni, enkä edes ylös ole osannut sitä kirjoittaa.

Iltapäivästä kuitenkin meillä oli noin klo.12 Virastotalolla palaveri viikon 11 ulkoiluviikosta päiväkoti-ikäisille. Kävimme vielä paikkoja läpi, missä toteuttaisimme ja monelta kävisimme missäkin. Mietimme myös mitä ohjelmaa vetäisimme lapsille ja mitä tarvikkeita tarvitsemme mukaan. Saimme onneksi kaikki suunniteltua ja seuraavana tiistaina sitten alkaisi ulkoiluviikon toteutus!

 

Hevosia ja vielä lisää hevosia!

Talvirieha 3.3.2019

Alavuden Ratsastajat Ry järjesti 3.3.2019 Alavuden Ratsutilalla koko perheelle tarkoitetun talviriehan. Tästä olin saanut sitten idean kysyä että pääsisinkö minäkin mukaan järjestelemään, ja sainkin vastuulleni tapahtuman talutusratsastuksen järjestämisen!

Alkujärjestelyjä!

Talutusratsastusta järjestelin jo tapahtumaa edeltävällä viikolla. Kyselin tallilta tiistai iltana oman valmennustunnin jälkeen talutusratsastukseen poneja/hevosia, jos tallilta löytyisi sopivia. Ja löytyihän niitä! Chili (pieni poni), Reiska (isompi poni n.140cm), sitten Reina (isompi poni n.140cm) tai Keke (pieni poni). Paikanpäällä sunnuntaina varmustuisi tarkemmin.

Keskiviikkona aloitin varmistelemaan hevosille taluttajia. Onneksi Hillevi (tapahtuman vastaava vetäjä) antoi muutaman tytön numerot, joita voisin kysellä talutukseen mukaan, innokkaita tyttöjä kun ovat. Laitoin myös muutamalle tutulleni viestiä asiasta ja muutama lupautui mukaan. Infosin vielä Hilleville kaiken mitä sain tietooni, että myös hän pysyisi menossa mukana, ja voisi auttaa jos jossain kohtaa joku ongelma tulisi.
 Perjantaina ja lauantaina oli taluttajien kanssa vielä pientä säätöä, kun pari heistä ketä olin alunperin kysynyt ei pääsytkään paikalle. Aluksi tuli pieni paniikki, mutta kun laitoin Hiltsulle viestä asiasta, selvisi hommatkin ja sain kuin sainkin lopulta hommattua taluttajia tarpeeksi. 
Lopuksi laitoin vielä taluttajille tarvittavat tiedot, monelta paikalle, mitä kaikkea pitäisi keretä tekemään, ketä poneja olisi talutuksessa, ja alustavasti sovittiin myös ketä kukakin tyttö taluttaisi.
Lauantaina järjestettiin myös Alavuden ratsutilalla talkoot, joissa laitettiin paikat kuntoon seuraavaa päivää varten ja ratsastusnäytöstä varten haettiin myös lähi maastosta kiinteitä maastoesteitä. Talli ja maneesin seutu siivottiin ja laitettiin kuntoon, samoin kuin maneesin pohja lanattiin. Talvitapahtuman lisäksi tallilla oli Alavuden Ratsastajien järjestämät kilapilut, eli tapahtumaa riitti koko päiväksi!


Talvitapahtuma päivä! 
Sunnuntai 3.3
"Uudestaan, uudestaan!"
Talvitapahtuma alkoi siis klo.12 ja kesti noin klo.14. Sovimme taluttajien kanssa, että näemme tallilla klo.11, jolloin haetaan ponit talliin ja laitetaan niitä kuntoon. Kun saavuin paikalle, olivat taluttajat jo tallilla. Varmistimme vielä poneja, ja talutusponeiksi varmistui Chili, Reiska ja Keke. Haimme ponit sisälle, ja muutama tyttö alkoi laittamaan niitä kuntoon samalla kun minä ja yksi taluttajista lähdettiin hakemaan varustehuoneesta kypäriä jo valmiiksi lapsia varten. Maneesissa laitoimme kypärät paikoilleen ja talutusponeja varten jokaiselle oman kirjaimen (A,B,C) niin lapset olisi helpompi ohjata ponien luo.
Tallissa saimme jokainen huomioliivit päällemme, jotta meidät erottaisi työntekijöiksi. Autoin myös satuloimaan muutamaa ponia, joiden satulavyöt olivat muutamalle pienemmälle taluttajalle liian tiukat laittaa. Pian kello olikin jo sen verran, että ihmisiä alkoi virrata paikalle.

Tapahtuma alkoi ratsastusnäytöksellä, jossa samalla esiteltiin Alavuden Ratsastaat Ry:n jäseniä/hallitusta. Ratsastusnäytöksessä oli esillä kaikki ratsastuksen olympialajit; kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus, sekä vikellys. Samalla kerrottin vähän Alavuden Rtasastajat Ry:n toiminnasta, saavutuksista ja ylipäänsä seurasta itsestään!

Ratsastusnäytöksen maastoesteitä, taustalla rataesteitä.

 
Vikellysnumeron jälkeen saimme mennä hakemaan talutustponeja tallista ja valmistautua talutukseen. Teimme viimeistely toimenpiteet poneille, ennen kuin lapset saivat tulla nousemaan kyytiin; kiristimme satulavyöt tarpeeksi kireälle ettei satulat lähde keikkamaan ja säädimme jalustimet melko lyhyiksi, sillä suurin osa talutettavista olisi todennäköisesti pieniä lapsia.
Minun työni oli olla kypärävastaava, annoin lapsille aina vuorollaan sopivan kokoisen kypärän, kypäriä oli 10kpl eri koossa (pari pienintä kokoa oli 52-53, ja suurin kypärä 60). Talutusratsastus oli todella suosittu, ja välillä lapsia tuli niin paljon, että kypärät loppuivat kesken, mutta onneksi kuitenkin vaihtelu sujui jouhevasti. Monet lapsista kävivät talutuksessa useita kertoja, ja uskoisin että moneen iski jopa pieni hevoskärpänen! Minäkin kävin loppu ajasta taluttamassa muutaman kierroksen pienintä Chili-ponia, ja sain taluttaa myös talutuksen nuorinta osallistujaa, 7,5kk vanhaa pientä Lucas-poikaa (hänen äitinsä kulki vieressä ja piti tietenkin pojasta koko ajan kiinni, että hän varmasti pysyi kyydissä!). 
 

Talutusponit Reiska (vas.) ja Keke taluttajineen.

Talutusponi Reiska.

Muita ohjelmia tapahtumassa oli myös hieno keppihevosrata kaikkine hienouksineen, sekä rekiajelua, ja tallissa ponin harjausta ja hoitamista. Kelikin tapahtumassa oli mitä hienoin, ja aurinko paistoi koko päivän! Keppihevosradan lisäksi myös keppihevoset oltiin tuotu paikalle!

Keppihevosrata.

Rekiajelua Kaijuksen tasaisessa kyydissä auringon paisteessa.

 


Jälkitoimia
Kun kello lähestyi 14;sta aloimme lopetella talutusratsastuksen kanssa. Veimme hevoset takaisin talliin ja riisuimme varusteet Reiskalta, sillä Chili ja Keke jatkaisivat kisoihin. Reiskan taluttajalla oli muuta menoa, niin lupasin hoitaa ponin kuntoon ja ulos. 
Kun olin saanut ponin ulos, menin katsomaan oliko vielä jotain tekemättä. Vein tallin käytävältä muutamia varusteita paikoilleen ja tallin kypäröitä takaisin varustehuoneeseen, samoin AR:n huomioliivit, jotka olimme saaneet. 
Kun lopulta kaikki oli hoidettu kuntoon, menin katsomaan kisajärjestelyjä, jos siellä tarvittaisiin vielä apua. Järjestelyt oli niiltä osin valmiina, joten jäin sitten vielä hetkeksi seuraamaan kisoja.

Ihana hevostäyteinen päivä takana!

Leiri elämää

Hiihtoloma leirillä

Viikko 9 on perinteisesti Alavudella hiihtoloma viikko. Kuitenkaan matkailualan opiskelijana ja työssäoppijana minulla ei ns. kunnon hiihtolomaa ollut. Työssäoppi paikalta minulle oltiin kuitenkin järjestetty mahdollisuus osallistua hiihtoloma leirille, joka järjestettiin Alavuden ja Töysän 4H yhdistyksien toimesta Vetämäjärven leirikeskuksessa. Leiri oltiin kohdistettu lapsille, ala-asteikäisille. Kyseisellä leirillä oli 12 lasta ikähaarukalta 6-12v. Leirin aiheena oli ympäristö ja kierrätys ja leiri kesti yhden yön, ja kaksi päivää.

Aluksi kun kuulin leiri ehdotuksesta olin vähän epäileväinen, mutta koska siinä tulisi hyvin tapahtuman järjestämistä, menin porukkaan mukaan.

Perjantaina 22.2 meillä oli Alavuden 4H porukan, leirin vastaavan ohjaajan, Sirpan kanssa pieni palaveri, jossa käytiin läpi leiripäivien kulkua, ja mitä kannattaa ottaa mukaan. Kävimme  myös lyhyesti läpi ketä muita ohjaajia sinne olisi tulossa. Etäisesti tunsin heistä joitakin, mutta en kuitenkaan kovin hyvin. Sovimme palaverin päätteeksi aikatauluista; maanantaina leiri alkaisi klo.12, paikalle työntekijät klo.11.

Vetämäjärven leirikeskuksen päärakennus, taustalla punaista ulkorakennusta jossa myös majoitustiloja.

Leiripäivä 1.

Maanantai 25.2

"Ympäristö sankarit"

Maanantai aamuna herätyskelloni soi noin klo.9:00 aamulla. En ole aamuihminen, joten osasin varautua siihen että sängystä nousemiseen menee jonkin aikaa. 

Viimeinkin kun sain itseni ylös, pakkasin loput tarvittavat tavarat ja laitoin kaiken lähtöä vaille valmiiksi. Lähdimme kotoa noin puoli 11. Tiet olivat aivan kaameassa kunnossa, joten aikaisin lähtö ei ollut yhtään pahitteeksi. Perillä myös leirikeskuksen piha oli täysin peilijäässä...luistimet olisi olleet kieltämättä paremmat kuin hyvät tuolla liustinradalla, jota jotkut ehkä jopa pihaksi kutsuvat. Pääsin kuitenkin hengissä sisälle.

 Alkuun meitä oli vain kolme työntekijää paikalla; minä, Sirpa ja Oona. Myöhemmin paikalle tulivat myös Töysän 4H:sta Sanni-Maiju, sekä Sirpan tytär Jenni lapsineen. 

Järjestelimme paikkoja valmiiksi ja minä tutustuin paikkaan. Vaikka Vetämäjärven leirikeskus on minulle ennestään tuttu, piti silti vähän kertailla mitä missäkin oli, sillä olin käynyt siellä viimeksi Moku-leirillä 7lk. syksyllä. Ja kyllä se siitä muistuikin mieleen pienen hakemisen jälkeen.
Aivan ensimmäisenä laitoimme siis askartelu välineet paikoilleen valmiiksi, jotta ensimmäinen ohjelma saataisiin heti jouhevasti käyntiin. Kirjoitimme ensimmäisen leiripäivän ohjelman ylös, jotta myös lapset (he jotka jo osasivat lukea) pystyivät seuraamaan päivän tapahtumia.

Pian tuon jälkeen alkoikin lapsosia virrata paikalle tasaiseen tahtiin, ja klo.12 aikoihin olikin kaikki lapset koolla. Heti lasten saavuttua oli ruokailu. Olin mukana avustamassa ruokailua, kaatelin mehua ja ojensin lapsille aterimia. Joillekin kävin kantamassa mehun ja aterimet pöytään asti, etenkin kaikkein pienimmille, ja jos muuten näytti hivenen epävakaalta tai lautanen oli aivan täynnä.
Ruokailun jälkeen oli ryhmäytymistä, askarreltiin yhdessä sekä tyttöjen, että poikien huoneiden oviin kyltit. Askarteluissa käytettiin hyväksi kierrätys materiaaleja; sanomalehtiä, pullojen muovikorkkeja, vessapaperin hylsyjä, oksia, käpyjä, ja oikeastaan kaikkea mahdollista mitä vain pystyi! Huonekyltteihin laitettiin kaikkien leiriläisten nimet, mutta kynää ei saanut käyttää. Lapset siis laitettiin tesimään lehdistä omia nimikirjaimiaan, mahdollisimman isoja tietenkin että ne varmasti näkyisivät. Kun nimikirjaimet oltiin löydetty, liimattiin ne paperille ja sitten he saivat vielä koristella kyltit mieluisiksi. Huonekylttien jälkeen askarreltiin vielä jokaiselle lapsille nimipinssit. (Lähinnä siksi että muistaisimme heidän nimensä paremmin, sillä ainakin minun nimimuisti on aivan surkea..😅)

Kun olimme saaneet kaikille lapsille ja itsellemme nimipinssit tehtyä, siivoilimme ensin askartelu jäljet pois ja sitten olikin jo välipala aika. Jälleen olin mukana kaatelemassa pikkuisille mehua. Välipalan jälkeen olikin ulkoilua. Puimme ulkoiluvaatteet päälle ja lähdimme ulos leikkimään. Sirpa oli keksinyt lapsille pienen kisan, jossa lapset jaettiin ensin ryhmiin ja sitten ryhmille ohjaajat. Kisailu oli lumiveistoksen tekeminen siten, että korkeimman veistoksen/tornin rakentanut joukkue voittaa. Ohjaajat eivät saaneet osallistua rakennus puuhaan, mutta neuvoja sai antaa aina jos joku sitä kysyi. Apuvälineiksi kukin joukkue sai kaksi frisbeetä, joilla ainoastaan sai hakea lunta, käsin ei saanut luntakuljettaa. Joukkueeni teki sotasuunnitelman että kaksi haki koko ajan lunta ja joukkueen kolmas jäsen kokosi parhaansa mukaan tornia. Aikaa rakennus puuhiin olis 10 minuuttia. Välillä joukkualsiet vaihtelivat paikkoja kun eivät koko ajan jaksaneet juosta lunta hakemaan. Rakennus urakka sujui hienosti yhteispelillä ja tulimmeksin kisassa toisiksi!

Meidän lumiveistos on alhaalta toinen. Kisan ehdottomasti korkein torni sortui viime metreillä, ja ainoa mitä jäljelle jäi, on lumikasa meidän tornista seuraavana.

Rakennus urakoiden jälkeen oli minun vuoro vetää leikki. Valitsin leikiksi peilin, sillä siinä tulee samalla kätevästi nimien kertausta myös laspille. Leikki sujui ja innosti lapsia, ja kaikilla oli oikein hauskaa. Leikkiä jatkui monta kierrosta, oikeastaan he innostuivat siitä enemmän kuin osasin odottaa. Tämän jälkeen lapset vaativat saada leikkiä piilosta, ja sitä me sitten hetki leikittiinkin. Se ei sujunutkaan sitten niin hyvin, joten sitä otettiin vain yksi kierros. Ulkoilu aikaa jäi leikkien jälkeen vielä jonkun verran ennen ruokailua, niin jotain piti vielä keksiä. Sain idean poikien lumisodasta..koska lumipalloilla ei olisi saanut heitellä toisia, minin heittelemään palloja lähellä oleviin puihin. Pojat innostuivat tulemaan myös, onneksi. Otimmekin siis tarkkuus heittoa. Ensin otimme lähellä olevan puun, johon vuorollaan kaikki kyllä osuivat. Sitten tähtäimeen otettiin hivenen kauempana ja alempana oleva kivi. Viimeinen heittokohde oli vielä kauempana sijaitseva puu, johon heitin aluksi lumipallon korkealle. Haastoin sen jälkeen porukkaa heittämään merkin korkeammalle puuhun kuin minä. Porukka otti haasteen tosissaan vastaan, ja yksi jopa sai merkin yläpuolelle omansa! Pian tuon jälkeen olikin jo aika päivälliselle, ja suunnistimme sisälle. Päivällisellä toimin jälleen mehutarjoilijana.

Tarkkuusheiton ensimmäinen uhri.

Päivällisen jälkeen oli hetki vapaata aikaa ennen saunaa, joten menimme rakennuksen yläkertaan leikkimään kierrätys muistipeliä. Tässä pelissä jakauduttiinjälleen pariin eri joukkueeseen. Muistipelin kortit olivat isoja, päällystettyjä kuvakortteja, jotka peittivät suuren osan lattiasta. Korteissa oli kierrätyksestä erilaisia kuvia; jätejaottelua, jäte astioita yms. Sääntöinä normaalilla tavalla muistipelin säännöt. Kerkisimme muutamia kierroksia pelata. Lapsille annettiin myös tehtäväksi keksiä iltaohjelmaa varten 10 kysymystä ja niihin vastaukset. Kysymykset laadittiin huone ryhmittäin, eli tytöt vs. pojat.
Saunavuorot olivat vuorotellen, tytöt erikseen ja pojat erikseen. Sillä aikaa kun tytöt kävivät saunassa, leikin muutaman pojan kanssa yläkerrassa olevilla isoilla kuutio patjoilla. Pojat hyppelivät patjalta toiselle ja kuvittelivat lattian olevan laavaa, minä taas (olin vissiin joku laava monsteri) siirtelin patjoja ja yritin estää poikien kulkemisen. Se oli minunkin mielestäni hauska leikki, ja pojat saivat mukavasti purettua siinä ylimääräistä energiaa, energisiä kavereita kun olivat 😆
Poikien saunavuoron ajan piirtelimme tyttöjen kanssa, ja värittelimme toistemme tekemiä piirroksia. Oli aivan ihana päästää luovuus valloilleen ja nähdä kuinka taitavia tytöt olivatkaan! 
Saunavuorojen jälkeen olikin sitten iltapala aika, ja minun aikani lähteä kotiin päin. Pitkä päivä oli takana, ja toinen (onneksi hivenen lyhyempi) edessä.








   

Leiripäivä 2.

Tiistai 26.2
"Tää leiri meni liian nopeesti!"
Aamulla herätys 7:30. Heti ajatus lisää nukkumisesta. Ei auta. Pers ylös sängystä, kamat kasaan, -kantoon ja menoks. Takasin paikalla olin vähän 9 jälkeen. Muutamat oli vielä aamupalalla, ja myös minä kurvasin aamupala pöytään.
Aamupalan jälkeen piakkoin mentiin sitten taas ulos leikkimään. Ohjaaja Sanni-Maiju oli ottanut ulos mukaan lakanan, joka levitettiin ulkona maahan. Ohjeeksi annettiin että nyt lähdetään etsimään luontoon kuulumattomia asioita ja esineitä. Lapset suorastaan rynnistuivät liikkeelle, minäkin menin perässä, koska miksipä ei. Monet löysivät yllättävän nopeastikin luontoon kuulumattomia asioita ja esineitä, roskia. Muutamat tarvitsivat apua, ja autoin heitä myös etsimään tavaroita.
Kun kaikki lopuksi olivat saaneet vähintään yhden tavaran laknalle, levitettiin ne niin että kaikki roskat näkyivät selkeästi. Kävimme läpi mitä kaikkea roskaa olimme löytäneet. Läpikäynnin jälkeen pelasimme muistipeliä; jokainen lähti yksi kerrallaan ringistä pois, lakanalta poistettiin aina yksi (tai useampi) tavara ja ringistä poistuneen piti muistaa mitä kaikkia tavaroita lakanalla oli ja mikä puuttui. Kun olimme käyneet ringin läpi, lapsille annettiin tehtäväksi lajitella roskat oikeisiin kasoihin; paperit keskenään, muovit, metallit jne...ja viedä roskat niille kuuluviin jäteastioihin.Seuraavaksi lapset saivat ottaa luontoon kuuluvia asioita, keppejä, kaarnaa, risuja, käpyjä, mitä ikinä löysivätkään ja toivat niitä lakanalle myös. Leikimme samaa muistipeli-leikkiä myös niillä.
Leikkimisen jälkeen menimme sisälle, jossa minun oli tarkoitus vetää askartelua. Hetki piti miettiä mitä kierrätys aiheista askartelua voisi olla. Sitten keksin meidän ulkoleikistä ja edellis illan kierrätys muistipelistä, että lapset voisivat suunnitella oman näköiset jäteastiat, piirtämällä tai askartelemalla edellis päivänäkin käytössä olleista kierrätys materiaaleista. Jäteastioita tuli jos jonkin moisia, toinen toistaan hienompia ja värikkäämpiä. Myös osa ohjaajistakin innostui oman jäteastian askartelusta.
Ohessa askartelun tulosta..

Askartelujen jälkeen siivosimme yhdessä tuumin pöytää, sillä aamulla jääneestä puurosta leivottiin sämpylöitä. Jokainen lapsista sai leipoa itselleen sämpylän, joka sitten syötiin ruuan yhteydessä. 
Pian olikin sitten ruoka-aika, ja minä toimin taas aterin- ja mehutarjoilijana.

Ruuan jälkeen lapset siivoilivat vielä huoneita kuntoon ja pakkasivat tavaroitaan, sekä askartelu- ja piirrustushetkien tuloksia laukkuihinsa. Pakkailujen jälkeen menimme yläkertaan pelaamaan kierrätysBINGOA!! Kyllä, BINGOA!! Olin ihan pähkinöinä, sillä olin aina ollut onnekas bingossa (tai siis tähän asti..) Bingo lappuun oltiin laitettu eri kierrätys astioita, ja lappua täytettiin aina, kun edestä näytettiin kuvaa, jonka roskat vastaavat lapussa olevia kierrätys astioita (esim. metallit - metallinkeräykseen-rasti ruutuun) Auttelin samalla lapsukaisia kun täyttelin omaa lappuani. Minulla ei meinannut tulla ollenkaan bingoa..mutta onneksi tämä ei ollut niin vakavaa, vaan kaikki saivat palkinnon! Ei tarvinnut minunkaan jäädä ilman :D 

 Bingon jälkeen olikin sitten enää päiväjuoma, ja kohta kello olikin jo sen verran, että lapsia tultiin hakemaan. Klo.14 rakennus olikin jo täysin hiljainen...leiri oli loppusiivouksia vaille valmis. Loppusiivoissa ei kauaa mennyt, joten pääsin jo kolmeksi kotiin. Leiri meni todella nopeasti, mutta niinhän sitä sanotaan "Aika lentää kun on mukavaa.."

Leiristä jäi hyvä fiilis ja oli kaiken kaikkiaan todella mukava kokemus! 😊

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Pitkä  pätkää. 

Täällä taas! Long time no see. Omaa saamattomuuttani ja pienen aikapulan takia kirjoitan menneistä parista viikosta vasta nyt. Vaikkakin varmaan useammassa osassa. 

Here we go again!

19.2 Tiistai

Mitään kummallista ja eristyistä ohjelmaa ei tälle tiistaille ollut suunnitteilla, perus "toimisto päivä" siis. Tutustuin omatoimisesti Alavuden kaupungin tapahtumiin ja nähtävyyksiin verkossa. Sain myös sähköpostista ideaa, miten kehitellä joitakin tapahtumia, toki kehitys suunnitelmat tapahtuivat vain päässäni enkä kirjannut niitä sen kummemmin ylös. Suunnittelin iltapäivästä myös tätä blogia paremmin ja tarkemmin, sekä julkaisin ensimmäisen blogitekstini silloin (joka pituudeltaan muistuttaa novellia..ups).

20.2 Keskiviikko

"Aktiivi päivä"

  Keskiviikko aamu alkoi palaverilla, Alavuden viratotalolla. Palaveri koski päiväkotilaisten ulkoiluviikkoa, josta edeltävä palaveri oli ollut maanantaina. Maanantain palaverissa sovimme alustavasti yhdestä laajemmasta ulkoilupäivästä 14.3. mutta tämä suunnitelma kuitenkin muuttui. Alavudella ja lähikunnissa oli järjesteillä jo valmiiksi niin monta talvitapahtumaa, että tällä hankkeella ei viitsitty lähteä kilpailemaan niitä vastaan. Vaihdoimme suunnitelman siis siten, että ulkoilupäivästä tulikin ulkoiluviikko. Viikolle 11 järjestäisimme siis päiväkoteihin kaikenlaisia ulkoilu aktiviteettejä. Mutta ettei ulkoilu jäisi vain päiväkoteihin, suunnittelimme myös kotiin helposti toteutettavia ohjelmia. Väsäsimme sekä kotiin, että päiväkotiin ulkoilupassit, jotka lapset saavat täyttää sitä mukaan kun ohjelmia/rasteja toteuttavat. Sovimme myös, että käymme vetämässä aina joitakin rateja päiväkodeissa, sellaisia päiväkoti vierailuja. Sain suunnitellakseni lumikakkujen/lumiveistosten tekemisen ja koistelun. Luovana ihmisenä olen tietysti innoissani tästä, ja varmasti menen myös mukaan rakentelmaan ja väsäämään lumiveistoksia ja -kakkuja! 

    Valmis ulkoilupassi malli.

 Palaverin jälkeen palasin takaisin työpisteelle. Pidimme ruokatauon jo hivenen aikaisemmin kuin normaalisti, sillä klo.12 alkoi Kulttuurikeskuksen (kulttiksen), eli työpisteemme ohjelma salissa Kesärekry tapahtuma. 

Kesärekrystä lyhyesti: Alavuden ja lähikuntien yritykset, sekä suuremmat että pienemmät tulivat esittelemään millaisia kesätöitä ja tulevaisuuden työpaikkoja heillä olisi mahdollisuus tarjota nuorille ja nuorille aikuisille. Kesärekry on suunnattu 15-25 vuotiaille, mutta paikalla oli myös vanhempaa porukkaa. Rekryn ohessa voitiin pitää myös työhaastatteluja. Kesärekry oli klo.12-14.

Pääsin myös itse osallistumaan Kesärekryyn. Sain olla mukana kuuntelemassa Alavuden kaupungin pisteellä, sekä pääsin myös itse kiertämään ja keräämään tietoa. Rekryssä kävi vierailemassa 9 luokkalaisia sekä Alavuden, että Töysän yläasteelta. Oli mukava päästä tutustumaan paikallisiin yrityksiin tarkemmin, vaikken kauhesti kerennyt kierrelläkään. 

Kesärekryssä oli edustajia muun muassa Alavuden kaupungilta, Veljekset Keskinen Oy, Hotelli Mesikämmeneltä, sekä monilta muilta yrityksiltä.

Kesärekry tapahtuman jälkeen kävimme vielä Anun kanssa tutustumassa Alavuden kaupungintaloon, ja siinä sijaitseviin työpisteisiin. Vaikka kaupungintalo näyttää päällepäin suurelta ja voisi kuvitella siellä työskentelevän monia työntekijöitä, todellisuudessa kaupungintalolla sijaitsee vain noin 25 työntekijän työpisteet. Kaupingintalon yksi osa on jouduttu sulkemaan ja eristämään kokonaan, ja työtiloja on jouduttu siirtämään sisäilma ongelmien takia. Kaupungintalon työntekijöitä on jouduttu sijoittamaan ympäri Alavutta, esimerkiksi juuri näihin tiloihin jossa minäkin työskentelen tällä hetkellä eli kulttuurikeskukseen, tutummin kulttikselle. Täällä kulttiksella työskentelevät nykyisin siis muun muassa vapaa-aikasihteeri Anu (minun työssäoppimisen vastaava ohjaaja), kansalaisopiston rehtori Arto ja liikuntapalvelupäällikkö Leena, sekä muutamia muita.

Kaupungintalo vierailun jälkeen kävimme vielä vierailemassa nuorisotila Lymyssä ja juttelimme yhden nuorisotyöntekijän, Jessican, kanssa. Puhuimme Jessican kanssa niitä näitä ja kyselimme vähän kävijämääriä. Lymy on auki arkisin ma-to klo.14 eteenpäin alkuiltaan asti, ja arkisin kävijämäärä oli noin 60-80 nuorta. Perjantaisin Lymy on auki puoleen yöhön asti ja silloin siellä voidaan järjestellä erilaisia tapahtumia, esimerkiksi discoja, teema-iltoja, elokuva-iltoja tai peli-iltoja. Tällöin myös kävijämäärä on suurempi, noin 100-150 nuorta.

Oli ihailtavaa seurata, kuinka hyvä auktoriteetti ja kunnioitus Jessicalla oli nuoriin. Vaikka pojat pelleilivät, sai Jessica heidät kuitenkin pidettyä kurissa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka tilanteen, jossa pojat olivat vahingossa tiputtaneet verhot paikoiltaan, sai Jessica heidät myös laittamaan verhot takaisin. Tuntui kuin hän olisi tuntenut jokaisen nuoren. Ei voi muuta kuin arvostaa että on saanut tuollaisen kunnioituksen nuorten silmissä!

Muutama kuva kaupungintalolta..

21.2 Torstai

Torstai oli tiistain tavoin hyvin tavallinen toimistopäivä. Mitään erityistä tapahtumaa ei torstaille ollut suunnitteilla. Kävin siis läpi edellisiä päiviä ja kertailin tapahtumia. Kirjoittelin koulusta saaduille papereille ja työkirjanpitoon mitä olin viikon varrella tehnyt. Tallettelin ja otin ylös myös tarpeellisten ihmisten tietoja ja puhelin numeroita jatkoa varten, jos vaikka joskus tarvitsisin niitä. Myöhemmin päivällä muokkailin ja tallensin kahdelle eri laitteelle kuvia tätä blogia varten. Hetken kuvien siirrossa ja säätelyssä meni, sillä en tosiaankaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. Sain myös idean, missä voisin toteuttaa tämän työssäoppimisen tavoitteita, eli järjestää ja toteuttaa tapahtumaa. Päätin ottaa seuraavana päivänä ideani esille Anun kanssa, jos saisin suostumuksen suunnitelmaani.

22.2 Perjantai

Heti aamusta menin Anun juttusille edellispäivänä saamastani ideasta. Alavuden Ratsutilalla oltiin Alavuden Ratsastajat Ryn:n toimesta järjestämässä 3.3 talvitapahtumaa, johon oltiin suunniteltu kaikenlaista ohjelmaa. Keksin siis kysyä, josko Anulle sopisi että menisin mukaan talutusratsastukseen auttamaan, sillä sehän olisi tavallaan tapahtuman järjestämistä ja toteutusta. Anulle tämä sopi vallan mainiosti. 

Innoissani laitoin sitten viestiä Alavuden Ratsastajat Ry:n puheenjohtajalle, ratsastuksen opettajalleni, ystävälleni Hilleville viestiä että sopisiko jos tulisin mukaan. Selitin hänelle tilannetta ja kuinka hyvin se sopisi työssäoppimiseeni. Hiltsu vastasi että tottakai tällainen sopii, paremmin kuin hyvin. Hän oikeastaan heitti ilmoille ehdotuksen, että haluaisinko ottaa vastuulleni koko talutusratsastuksen järjestämisen. Ja tottakai minä otin, sillä miten muuten saada näin hyvää kokemusta tapahtumien järjestämisestä, kuin järjestämällä vain! Sovimme Hillevin kanssa, että infoan häntä aina kun saan yhden asian selvyyteen. Selvitettäviksi asioiksi tuli nyt siis talutusponien ja taluttajien etsiminen. Ei iso homma, mutta kuitenkin. Olin ihan innoissani kun sainkin yht äkkiä sen suuremmin suunnittelematta noinkin suuren vastuun.

Iltapäivästä olikin sitten enää yksi lyhyehkö palaveri tulevasta hiihtolomaleristä, jolle kinun oli puhe mennä mukaan ohjaamaan, sillä siinäkin toteutuisin tapahtumien järjestäminen ja vetäminen. Tapasin leirin vastaavan ohjaajan, 4H Sirpan hänen työpaikallaan. Hän oli erittäin mukava ja oli helppo alkaa suunnitella tulevaa leiriä. Sovimme missä tapaamme maanantai aamuna ja miten kannattaa leirille varautua. Leirillä oli aiheena ympäristö ja kierrättäminen, jotka ovat ajankohtaisia aiheita. Sain suunnitella ulkoleikkejä, ja sään varalta myös sisäleikkejä. Mitään sen erikoisempaa emme jutustellee tai tehneet. Lyhyt kertaus ennen leiriä.

Ja näin perjantaikin alkoi olla paketissa.

 

Työssäoppiminen alkaa!

En oikein tiedä miten olisi järkevintä aloittaa tämä blogi..Varmaankin ensin:

 "Hei, ja tervetuloa mukaan seuraamaan 4 viikon työssäoppimista."

Ensimmäisessä päivityksessä käyn läpi pari ensimmäistä työssäoppi päivää. Valitettavasti kuvia minulla ei vielä mistään ole, mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tule (toivottavasti).

14.2.2019 - Torstai

Työssäoppimiseni siis alkoi ystävänpäivänä 14.2 klo.9:00. Työssäoppi paikkanani toimii Alavuden kaupungin vapaa-aika palvelut.

Saavuin siis paikalle vähän ennen klo.9:00, koska olisi ollut noloa olla myöhässä jo ensimmäisenä päivänä. Seisoskelin aluksi yksikseni suurehkossa eteistilassa, johon jätin takkini ja muut tavarat mitä en uskonut tarvitsevani. Ei mennyt kauaakaan kun paikalle ilmestyi tämän työssäoppimis jakson vastaava ohjaajani, Anu. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja kertoi vähän mitä ensimmäisenä päivänä tapahtuisi. Kiersimme hetken ja tutustuimme paikkoihin. Pian menimme käymään henkilökunnan taukohuoneessa, jossa tutustuin ensimmäisiin työtovereihin, jotka työskentelevät samassa rakennuksessa. Huonon nimimuistini ja alun pienen jännityksen ansiosta nimet eivät alkuunkaan painautuneet mieleeni, no mutta ei se haittaa...kai.

Vähän yli 9 oli heti ensimmäinen palaveri, johon pääsin kuunteluoppilaaksi mukaan. Palaveri oli virkistystoimen viikkopalaveri, johon kuului edustajat vapaa-aika palveluilta, kirjastolta, nuoriso puolelta, kansalaisopistolta ja liikuntapuolelta. Palaveria johti toiminnan kehitysjohtaja.

Tämän jälkeen edessä oli toinen palaveri. Kyseessä oli kulttuuri toimen parantamis suunnitelma- palaveri..Vaikeasti sanottu. Tähän palaveriin osallistui minun ja vapaa-aika palveluiden vastaavan, Anun, lisäksi myös toimen klehitysjohtaja ja kansalaisopiston rehtori, joka oli ollut edellisessä palaverissa siis mukana myös. Tässä palaverissa sain olla mukana keskustelussa, joka oli kyllä ihan mielenkiintoista. Vaikkakin olin ehkä vähän pihalla asioista, mutta oli mukavaa kun sain vaikuttaa heti alusta sti mukana.

Toisen palaverin päätyttyä sain Anulta oman työkoneen ja itselleni työtilan. Ja ehkä parasta ikinä, mun työtila sijaitsee kansalaisopiston kuvaamataidon luokassa, elin saan katsella jotain muutakin kuin tyhjiä seiniä! Sain myös omat tunnukset ja kaupungin sähköpostin, tuntuu jotenkin niin viralliselta, ihan kuin olisin oikeasti töissä. Kävimme myös asioita läpi ja hämmästyin paikan rentoudesta ja ilmapiiristä, kaikki ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Kävi myös ilmi, että minulle oltiin varta vasten etsitty tapahtumia ja ohjelmia, joissa saisin tämän työssäoppimisen tavoitteet tehtyä! Tämä herätti toisaalta ristiriitaisia tuntemuksia...ihanaa että minut ollaan huomioitu näin, mutta kamalaa kun he ovat joutuneet näkemään vuokseni näin paljon vaivaa.

 Päivän lopuksi pääsin vielä juttelemaan liikuntapalvelupäällikön kanssa kaupungin suunnitteilla olevasta päiväkotilaisten ulkoilutapahtumasta. Sain tehtäväksi miettiä vähän millaisia aktiviteetteja siellä voitaisiin järjestää päiväkotilaisille. Ikähaarukka tapahtumalle siis olisi 1-5 vuotiaat. Maanantaille olisikin sitten jo ensimmäinen kokous koskien asiaa. 

18.2.2019 - Maanantai

"Voi perse mä oon väärässä paikassa!" 

Lähdetääs tuolla ajatuksella liikkeelle. Torstaina puhuimme liikuntapalvelupäällikkö Leenan kanssa maanantaina järjestettävästä kokouksesta koskien päiväkotilaisten ulkoilutapahtumaa. Menin klo.8:00 sovittuun tapaamispaikkaan, olin etsinyt paikan viikonloppuna valmiiksi ja varmistellut tarkkaan paikan muutamaan kertaan. Odotin noin 10min eikä ketään alkanut kuulumaan. Sain sitten viestin Anulta, jossa oli ohjeita mitä tehdä kokouksen jälkeen. Ja ehkä vähän paniikki iski kun luin viestin..SIINÄ MAINITTIIN AIVAN ERI KOKOUSPAIKKA!! Äkkiä siitä sitten puhelin kouraan ja soittelemaan. Onneksi asia selvisi ja pääsin kuin pääsinkin lopulta oikealle kokouspaikalle. Oli vähän noloa, mutta onneksi he ymmärsivät tilanteen.

Kokouksessa käsiteltiin tapahtuma, miten lähdettäisiin toteuttamaan ja kuinka saada tapahtumasta pienillä kiintoisa, ja sopivan haasteellinen ettei aivan liian helppoa tulisi. Keksimme pisteitä ja tehtäviä, mitä voisi lähteä toteuttamaan. Kaikenlaista mukavaa aktiviteettia olisi siis luvassa. Tapahtuma järjestetään näillä näkymin torstaina 14.3 illalla. 

Suunnittelimme aktiviteeteista sellaisia, että lapset pystyisivät osaan tutustumaan jo päiväkodeissa. Oli myös puhetta että kävisin mahdollisesti vetämässä minun vastuulle annettua rastia tapahtuma päivää ennen alkuviikosta päiväkodeissa. Sain siis vastuulleni heitto pisteen, johon minun olisi tarkoitus askarrella heitettäviä häntäpalloja (pussi, jonka sisälle väripapereista pallo). Seuraavan kokouksen asiasta sovimme keskiviikolle 20.2.

Kokouksen jälkeen palasin viralliselle työpisteelleni, johon olin saanut tehtäväksi suunnitella ohjelmaa hiihtolomalla järjestettävälle parin päivän mittaiselle leirille. Keksin aika paljon ohjelmaa, mutta silti en ollut täysin tyytyväinen ja jätin suunnitelman auki, jos vaikka keksisin jotain vielä myöhemmin (update->keksin lisää ohjelmaa vähän joka välissä). Ohjelma suunnittelun ohessa askartelin itselleni tämän blogin, sillä tämä kuuluu työssäoppimisemme arviointiin. En ole ikinä ennen pitänyt blogia, joten saa nähdä kuinka tämä alkaa sujumaan.

Loppu päivästä tarkoituksemme oli käydä nuorisotila Lymyssä kyselemässä ohjelma ehdotuksia nuorilta, joille hiihtoloma leiri oltiin suunnattu, sekä puhumassa ohjaajien kanssa leiristä ja minun mahdollisuudesta mennä mukaan. Suunnitelmat kuitenkin vähän kariutuivat, kun kyseiset ohjaajat eivät olleetkaan paikalla. Nooh, kyllähän tässä vielä kerkeää. :)