Hiljainen viikko

Maanantai 4.3

Maanantai oli perus hiljainen toimistopäivä. Mitään erikoista ei ollut suunnitteilla tai tiedossa. Tehtävänäni oli siis kirjata hiihtoloman kuulumisia ylös ja käydä läpi mitä kaikkea olen tämän työssäoppimis jakson aikana oppinut, tehnyt ja suunnitellut. Kävimme niitä yhdessä läpi Anun kanssa.

Tiistai 5.3

Keskityin tämän tiistain koko päivän blogiini. Lähettelin ja tallensin kuvia, joita olin kuluneen viikon aikana ja tapahtumissa ottanut. Aluksi kuvien tallentamisessa tälle työkeneelle oli vähän vaikeuksia, mutta kun hoksasin kuikan se tehdään alkoi homma luistamaan pikkuhiljaa. Suunnittelin muutamaa blogitekstiä ja yhden niistä sainkin tällöin valmiiksi, vaikka siitä melko pitkä teksti tulikin. 

Keskiviikko 6.3

"Ähtärin vieras"

Opettajani Titta kävi vierailulla työssäoppi paikalla! Hän vaikutti olevan tyytyväinen siihen että minä olin tänne päässyt työssäoppimaan. Mutta ei siinä, sillä niin olen minäkin! Tämä on yksi parhaista kokemuksista mitä olen kokenut tällä opiskeluajalla. 

Pidimme yhteisen palaverin Anun ja Titan kanssa ja kävimme tätä jaksoa läpi. Puhuimme lopuksi jopa seuraavastakin työssäoppimisjaksosta, ja pohdittiin olisiko minun mahdollista suorittaa sekin täällä samassa paikassa, ja lupaavalta se ainakin vielä näyttää. Toivottavasti se onnistuisi! Voisin suorittaa siis näytönkin täällä!

Kun Titta lähti, jäin kirjaamaan asioita ylös työpäiväkirjaani sillä se oli vähän unohtunut..mutta onneksi olen jonkun verran rustaillut tapauksia, menemisiä ja tekemisiä ylös kalenteriin, puhelimelle ja koneelle, niin en aivan hukassa ollut. Mutta pitää kyllä muistaa päivitellä työpäiväkirjaa useammin!

Aloitin lisäksi suunnittelemaan ja toteuttamaan muutamaa tekstiä, mutta jostain syystä pääni löi aika tyhjää ja tekstit olivat sitä mallia, etten niitä viitsinyt edes harkita julkaisevani.

Torstai 7.3

"Viimeiset hyvästit"

Torstai..niin mitäpä siitä nyt osaisi kirjoittaa. Kamala päivä. Pidin siis torstain vapaana, joten tämä asia ei liity työssäoppiin millään tavalla. PAITSI! Nyt alkuun täytyy sanoa että olen todella kiitollinen tälläisestä, näin ymmärtäväisestä työssäoppi paikasta! Haluan tässä aluksi ensin kiittää Anua, joka mahdollisti minun pitää vapaan ja ymmärsi minua täysin tässä asiassa, jonka nyt myös teille avaan.

Meillä on kotona melkoinen eläintarha. Asumme maalla ja meillä on jos jonkunmoista eläintä (OK ihan perus maatilan eläimiä, mutta paljon). 

Kun olin pieni, minulle ja pikkuveljelleni hommattiin kissanpennut. Olin tuolloin n.7v. Täytän tänä vuonna 22 vuotta, ja kissani on kulkenut koko elämäni ajan mukana. Teimme paljon asioita yhdessä, ja nyt vanhemmilla päivillä se oli oikeastaan joka paikassa minne ikinä meninkään. Kuitenkin nyt asioihin oli tullut muutos.

Katsokaas, minun kissani oli meidän tilan suurpeto, tappoi kaikki pikkuelukat jotka vain näki hiirestä oravaan ja jopa kaniin. Vielä kuukausi sitten leikitin sitä pihalla ja se hyppäsi olkapäälleni istumaan oikeastaan aina kun vähänkään näki siihen tilaisuutta. Nyt kuitenkin asiat olivat muuttuneet. Mirri (omaperäinen nimivalinta kissalle) oli alkanut mystisesti laihtua. Otimme sen sisälle, jotta voisimme tarkkailla sitä paremmin. Se enää nukkui, ja sille kummallisissa paikoissa joissa se ei ikinä yleensä nukkunut. Se ei juurikaan syönyt eikä juonut. Käytimme sen jo silloin aluksi eläinlääkärissä, ja sillä todettiin munuaisten vajaatoimintaa. Pääsin vielä silloin kissani kanssa kotiin ja tilasimme sille heti erikoisruokaa, jotta saisimme sen oloa helpotettua. 

Viikko meni, eikä parannusta tullut. Oikeastaan päinvastoin. Se heikkeni päivä päivältä, eikä enää edes juuri tehnyt asioitaan. Se ei jaksanut juurikaan liikkua, mutta kehräsi koko ajan kun silitin sitä, tai kun menin vain sen viereen istumaan. Olin alkanut miettiä mitä enää voisin tehdä...päätöksen oikeastaan tiesin ja kirjoitin sen kalenteriin maanantaina 4.3, kirjoitus meni näin "Mirrin lopetus??"

Keskiviikko iltana (6.3) sain oikeasti virallisen päätöksen tehtyä. En enää kestänyt katsella kun minun pieni vanhus kärsii ja kuihtuu pois. Olisi parempi, että se saisi lähteä helposti ja nopeasti.

Torstai aamu koitti, huonosti nukuttu yö alla, 8:30 aika eläinlääkärille. Alakerrassa kissa makasikin eteisessä vastassa ja kehräys kuului. Koira istui vieressä, kuin aavistaen että sen ystävä lähtisi kohta matkalle, jolle emme kukaan pääsisi mukaan. Istuin kissan viereen ja nappasin syliin, halasin oikein kunnolla ja itkin. Äitini haki kuljetuskopin varmuuden vuoksi mukaan, mutta olin päättänyt että viimeisen automatkan kissa istuisi minun sylissäni. Matkaan kohti eläinlääkäriä lähdimme isäni kanssa. Matka tuntui pitkältä, loputtomalta. Istuin kissan kanssa takapenkillä. Se katseli uteliaana kun maisemat vilahtelivat ohi.

Eläinlääkärillä meitä vastassa oli sama lääkäri, joka Mirrin oli tutkinut melkein kaksi viikkoa aiemmin. Myös hän huomasi kissan heikentyneen olemuksen ja piti päätöstäni lopetuksesta hyvänä, ja kissalle todella parhaana mahdollisena. Laskin kissan hoitopöydälle, mutta en poistunut viereltä. Nukutus tapahtui nopeasti ja pian kuulinkin eläinlääkäriltä kamalimmat sanat, joita kissan tai minkään muunkaan eläimen omistaja voisi kuulla..ne sanat soivat päässäni edelleen eivätkä varmaan häviä sieltä koskaan.."Nyt on sydän sammunut." Halasin pientä, nukkuvaa kissaani viimeisen kerran ja itkin...itkin, itkin ja itkin. Mutta tiesin että näin on parempi. Nostin kissani kantokoppaan ja lähdimme kotimatkalle, pienen ikuisesti uinuvan kissa vanhuksen kanssa. 

Kotona laitoimme "arkun" valmiiksi ja Mirrin lepämään viimeiselle leposijalleen.

Loppu päivä meni kuin sumussa..suru oli sumentanut ajatukseni ja kyyneleet vierivät pitkin päivää poskillani. Rankka päivä, vaikka se oli jo ennalta tiedossa.

"Lepää rauhassa maailman paras kisu, kaipaan sinua aina!"

Perjantai 8.3

Perjantai aamupäivän kuljin edellispäivän tapauksen takia täysin sumussa..mitään siitä ei ole jäänyt päähäni, enkä edes ylös ole osannut sitä kirjoittaa.

Iltapäivästä kuitenkin meillä oli noin klo.12 Virastotalolla palaveri viikon 11 ulkoiluviikosta päiväkoti-ikäisille. Kävimme vielä paikkoja läpi, missä toteuttaisimme ja monelta kävisimme missäkin. Mietimme myös mitä ohjelmaa vetäisimme lapsille ja mitä tarvikkeita tarvitsemme mukaan. Saimme onneksi kaikki suunniteltua ja seuraavana tiistaina sitten alkaisi ulkoiluviikon toteutus!